SUURI LUOPUMUS

Ennen Jeesuksen paluuta takaisin tapahtuu suuri luopumus. Tämän luopumuksen yhteydessä astuu esiin "laittomuuden ihminen", Antikristus. Hän on synnin ja Jumalan vastaisen kapinoinnin ruumiillistuma. Hän on "kadotuksen lapsi", joka on jo tuomittu iankaikkiseen kuolemaan. Älkää "antako kenenkään vietellä itseänne" ei ole pelkkä kehotus, vaan myös muistutus, miten mieletöntä on antaa eksyttää itseään tällä tavalla. Paavali on kirjoittanut Tessalonikan seurakunnalle asiasta jo apostolisena aikana. Asia on nyt meidän aikana selvästi toteutunut. Vain antikristus puuttuu, muu on jo valmiina, vai onko? Tutki seuraava Raamatun kirjoitus ja siihen liittyvä Novumin selitys.

2. Tess. 2 LUKU.

Kristus ei tule, ennen kuin luopumus tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy 1-12. Paavali kiittää Jumalaa siitä, että Jumala on kutsunut tessalonikalaiset omistamaan Kristuksen kirkkauden 13, 14, kehottaa heitä kestäväisyyteen ja toivottaa heille Herralta voimaa 15-17.

1. Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet,

2. ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikään kuin Herran päivä jo olisi käsissä.

3. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennen kuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,

4. tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.

5. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?

6. Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy.

7. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,

8. niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,

9. tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä

10. ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.

11. Ja sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,

12. että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.

13. Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sen tähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen.

14. Siihen hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta, omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden.

15. Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme.

16. Ja meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon,

17. lohduttakoon teidän sydämiänne ja vahvistakoon teitä kaikessa hyvässä työssä ja puheessa.

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 2Tess. 2:1-17)

Laittomuuden ihminen

1. Tämä ei ole käsky, vaan vetoomus ystäville. Verbi ilmaisee kunnioittavaa pyyntöä, ja samaa asennetta kuvaa myös puhuttelusana "veljet". Apostolilla on mielessään kaksi asiaa, "Herran tulemus" ja "meidän kokoontumisemme hänen tykönsä", mutta ne ovat toisiinsa liittyviä tapahtumia. Ne ovat oikeastaan yhden suuren tapahtuman kaksi osaa. Todennäköisesti tessalonikalaiset kärsivät niin ankarissa vainoissa, että he luulivat Herran päivän tai suuren ahdistuksen jo koittaneen. Tämä väärinkäsitys Paavalin oli nyt pakko oikaista. "Hänen tykönsä" on tärkeä ilmaisu. Pyhät eivät ainoastaan tapaa toisiaan. He kohtaavat Herran ja saavat aina olla hänen kanssaan (1 Tess 4:17).

2. He eivät saisi antaa kenenkään pelotella itseään uskomaan, että Herran päivä oli nyt käsillä ja he olivat joutuneet Jumalan vihan tuomion kohteiksi. "Herran päivä" viittaa ylöstempaamiseen ja Kristuksen tuomioistuimeen (1 Kor 1:8; 5:5; 2 Kor 1:14; Fil 1:6,10; 2:16). Tämä päivä merkitsee vapautusta kaikista kärsimyksistä. Mutta tessalonikalaiset ajattelivat "Jumalan vihan päivää". Tämän väärinkäsityksen aiheuttajiksi mainitaan kolme mahdollisuutta: henki, sana tai kirje. "Henki" viittaa todennäköisesti johonkuhun, joka on väittänyt saaneensa erityisen ilmoituksen siitä, että vaivan aika oli nyt alkanut. "Sana" viittaa epäilemättä seurakunnan julistukseen. "Muka meidän lähettämällämme kirjeellä" apostoli tarkoittaa ilmeisesti väärennettyä kirjettä, jota levitettiin hänen nimissään. Näihin kolmeen tietolähteeseen ei ollut luottamista.

3. Nyt apostoli selittää, mistä voidaan tietää, ettei Herran päivä vielä ole voinut tulla. Tiettyjen asioiden on määrä tapahtua ennen sitä. Ensinnäkin tulee suuri "luopumus", jolloin ihmiset kääntävät selkänsä uskonnolle. Jumalan olemassaolo kielletään ja ihminen nostetaan kunniaan. Tämän luopumuksen yhteydessä astuu esiin "laittomuuden ihminen", Antikristus. Hän on synnin ja Jumalan vastaisen kapinoinnin ruumiillistuma. Hän on "kadotuksen lapsi", joka on jo tuomittu iankaikkiseen kuolemaan. Älkää "antako kenenkään vietellä itseänne" ei ole pelkkä kehotus, vaan myös muistutus, miten mieletöntä on antaa eksyttää itseään tällä tavalla. Koska kumpikaan näistä mainituista asioista ei ollut vielä toteutunut, ei voinut olla vielä kyse Herran päivästä.

4. Kuvaus laittomuuden ihmisestä jatkuu. Muutamat ilmaisut tuovat mieleen Danielin kirjan kuvauksen (ks. esim. 7:25; 8:9-11; 11:36-39). mutta Paavali ei lainaa suoraan Danielia. Laittomuuden ihminen ei tyydy vain poliittiseen valta-aseinaan. Hän tahtoo koko ihmiskunnan kumartavan häntä. Hän vaatii palvontaa.

5. Tämän ei tarvitse olla nuhteeseen vivahtava huomautus tai merkki siitä, että Paavali olisi ollut kärsimätön. Kieli on elävää, ja hän on ollut selvästikin innostunut sanellessaan tekstiä. Juuri nyt hän sattuu muistamaan puhuneensa heille tästä ja hän muistuttaa heille siitä isällisesti. Kirjeessä käytetään enimmäkseen monikkomuotoa, mutta tässä Paavali kirjoittaa »minä»-muodossa. Verbin muoto viittaa siihen, että hän oli käsitellyt tätä aihetta toistuvasti, useita kertoja. On mahdollista, että heidän keskuuteensa ilmaantuneet väärät opit olivat saaneet heidät unohtamaan osan Paavalin opetuksista.

6. Tästä Antikristusta pidättävästä tekijästä on esitetty monia arvailuja. Pidättävän tekijän täytyy poistua, ennen kuin hän voi ilmaantua (j. 8). Tessalonikalaiset ilmeisestikin tiesivät, mitä Paavali tarkoitti. Kaikki viittaa siihen, että hän oli opettanut heille näitä asioita. Mutta nykyisin tähän kysymykseen ei ole mahdollista antaa yksiselitteistä vastausta. On arveltu, että häntä pidätti Rooman valtakunta tai yleinen laki ja järjestys, jotka eri maissa vallitsivat. Toiset ovat ehdottaneet, että se tarkoittaisi lähetyssaarnaajia, Pyhää Henkeä tai seurakuntaa.

7. Kun este on otettu pois, paljastuu "laittomuuden salaisuus". Jo Paavalin kirjoittaessa sen vaikutus oli nähtävissä: maailmassa oli henki, jolle oli tunnusomaista tottelemattomuus Jumalalle. Mutta se vaikutti siinä vaiheessa vielä salatulla tavalla.

8. Kun hänen ilmestymisensä esteenä oleva tekijä on raivattu pois tieltä (jj. 6,7), silloin tuo laiton ilmestyy. Paavali ei sano, tapahtuuko se pian vai vasta jonkin ajan kuluttua. Hän korostaa sen sijaan Antikristuksen tappion lopullisuutta. Jakeissa 4-7 kerrotaan lopun ajan merkeistä. Jakeet 8-10 puhuvat itse lopun ajasta. Apostolin tarkoitus on ennen kaikkea rohkaista uskovia odottamaan Kristuksen lopullista voittoa kaikista pahuuden voimista. Vrt. Ilm 19:15.

9. Antikristuksen ilmestymisestä meidän on syytä panna merkille erityisesti kolme asiaa: a) saatana on koko voimallaan hänen taustatukenaan (j. 9); b) hän osoittaa voimansa tunnustekojen ja ihmeiden avulla (j. 9); c) hänellä on kyky eksyttää (j. 10). "Voima" tarkoittaa tässä voimatekoja käytännössä. Laittomuuden ihminen ei ole saatana itse, mutta hänessä on ruumiillistunut saatanan voima ja olemus. Ilmestyskirja puhuu pahasta kolminaisuudesta, johon kuuluvat perkele, peto ja väärä profeetta (20:10). Antikristus osoittautuu Kristuksen täydelliseksi vastakohdaksi. Jeesuksen ihmeet ilmaisivat hänen olevan Jumalan lähettämä, mutta Antikristuksen ihmeteoissa ilmentyy valhe.

10. Antikristuksella on yliluonnolliset voimat tehdä ihmeitä. Sen ansiosta ihmiset ihailevat häntä ja hyväksyvät hänet. Paavali ei kiellä ihmeiden todellisuutta, mutta kun saatana saa ne aikaan, ne ovat valheen voimatekoja. Vrt. 5 Moos 13:1-5. Totuuden rakkaus olisi voinut ohjata nämä ihmiset pelastukseen, mutta tämän totuuden he ovat hylänneet. Sen sijaan he uskovat valheen (j. 11), minkä johdosta heidät tuomitaan (j. 12). Teksti osoittaa, ettei heidän vastahakoisuutensa totuuden uskomiseen ole älyllistä, vaan pikemminkin moraalista. He rakastavat pimeyttä enemmän kuin valoa (Joh 3:19). He vastustavat totuutta, koska heitä ei kiinnosta synnistä pelastuminen.

11. Jakeen 9 perusteella voi näyttää siltä kuin syynä laittomuuden ihmisen menestymiseen eksyttäjänä olisi yksinomaan saatanan voima. Tästä jakeesta ilmenee kuitenkin, että Jumalalla on koko ajan kaikki hallinnassaan. Vrt. Room 1:24,26,28. Eksytys raivaa tietä lopulliselle tuomiolle. Nämä ihmiset olivat kieltäytyneet ottamasta vastaan rakkautta totuuteen, ja sen tähden Jumala antoi heidät valheen valtaan.

12. Tämä on sen voimakkaan eksytyksen lopullinen tarkoitus, jonka kohteeksi epäuskoiset joutuvat. Totuuden rakastaminen merkitsee sen uskomista ja tottelemista (1:8). Ne, jotka eivät ole evankeliumille kuuliaisia, eivät usko totuutta. Koska heillä ei ole rakkautta totuuteen, Jumala tuomitsee heidät luovuttamalla heidät valheelle. Näin he saavat ansaitsemansa tuomion.

Jumala on valinnut teidät pelastukseen

13. "Mutta me ..." Nyt Paavali siirtyy kokonaan toiseen asiaan, puhumaan siitä, mitä Jumalan seurakunta saa kokea Herran armon avulla. Jakeen alussa Paavali toistaa 1:3:n alkusanat, mikä korostaa sitä, että Paavali työtovereineen tunsi aina halua ylistää Jumalaa siitä, mitä Tessalonikassa tapahtui. Jumalan iankaikkinen pelastus tuli heidän osakseen, kun he uskoivat totuuden ja kokivat Hengen pyhittävän työn. Kun ihminen avautuu tällä tavalla totuudelle, se on todiste siitä, että hänet on erotettu Jumalalle Hengen kautta.

14. Tässä on toisaalta muistutus Jumalan kutsusta, joka tuli heille evankeliumin julistuksen välityksellä, ja toisaalta kehotus kestää siihen asti, kunnes he saavuttaisivat kirkkauden. Kun heitä muistutetaan heidän saamastaan kutsusta, se luo heidän sydämiinsä kiitollisuutta, ja luvatun kirkkauden kuvaileminen saa aikaan toivoa (j. 16). Kristus antaa kirkkautensa omilleen (Room 8:17). Sen, jonka hän on kutsunut, hän on myös kirkastanut (Room 8:30). Vanhurskauttamisen ja pyhityksen tarkoitus on "meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden" saaminen.

15. "Niin ... siis", sen perusteella, mitä tiedämme Herran tulemuksesta, luopumuksesta ja Antikristuksen ilmestymisestä (jj. 1-12), voimme tehdä tiettyjä päätelmiä. Uskovien tulee pysyä lujina siinä, mitä he ovat oppineet. Samasta lujasta asenteesta puhutaan 1 Tess 3:8:ssa. Heillä oli oltava hengellistä selkärankaa. Siihen pääsemiseksi ja tasapainon säilyttämiseksi heidän ei tarvinnut tarttua mihinkään uuteen. Riitti, kun he pysyivät siinä, mitä he olivat jo saaneet. Ihmisten opetus voi johtaa pois Jumalan luota, mutta se, minkä he olivat kuulleet apostoleilta, johti heidät Jumalan luo. Niin kuin he olivat ottaneet vastaan Kristuksen, samoin heidän tuli vaeltaa hänessä, Kol 2:6.

16. Kuten ensimmäisessäkin kirjeessään (3:11-13), Paavali päättää pääaiheensa käsittelyn rukoukseen lukijoiden puolesta. "Herramme Jeesus Kristus" sijoitetaan rukouksessa ennen Jumalaa, Isäämme. Kristus on ovi ja tie Jumalan luo. Tässä kirjeessä Paavali on kirjoittanut erityisen paljon Jeesuksesta. Tavallisesti Isä mainitaan ensin, mutta poikkeuksena on tunnettu apostolinen siunaus 2 Kor 13:13:ssa.

17. Paavali rukoilee, että he saisivat kokea tämän lohdutuksen ja vahvistuisivat koko olemukseltaan ja kaikissa tilanteissa. "Työssä ja puheessa" tarkoittaa kaikkea, mitä teemme ja sanomme, koko jokapäiväistä elämäämme. Kun Jumala saa antaa meille sen, mistä tässä on kysymys, pystymme elämään taivaan kansalaisen tavoin. "Puhe" ei tarkoita tässä oppia, vaan tavallisia sanojamme. Teot ovat sanoja voimakkaampia, ja ne puhuvat usein selvempää kieltä. Mutta kumpikin on osa elämäämme.